Puheenjohtajat:
Helena Huhta (Turun yliopisto)
Antti Kivijärvi (Nuorisotutkimusseura)
Sofia Laine (Nuorisotutkimusseura)
Torstaina 9.11.2023 klo 9.00–11.30 (lähiryhmä)
Nuorten tekemä väkivaltarikollisuus ja erityisesti niin sanotut katujengit ovat olleet viime vuosina näkyvästi esillä julkisissa ja poliittisissa keskusteluissa. Poliisin tietoon tullut rikollisuus kertoo lisääntyneistä vakavista väkivaltarikoksista ja näiden rikosten keskittymisestä pienelle joukolle (Danielsson 2022). Myös Nuorisorikollisuuskyselyaineistoista voi havaita viitteitä vakavan väkivallan lievästä lisääntymisestä ja kasautumisesta (Kaakinen & Näsi 2021). Samalla poliisin tilastoista voi nähdä, että lisääntynyt väkivaltarikollisuuden kasvu ei selity pääkaupunkiseudun maahanmuuttotaustaisten nuorten rikollisuudella. Tyypillisesti nuorten väkivaltarikollisuus tehdään ryhmissä ja kohdistuu toisiin nuoriin (Kivivuori & Honkatukia 2006).
Työryhmässä esitellään teoreettisia ja menetelmällisiä pohdintoja liittyen katujengien tutkimiseen, sekä jo valmiita empiirisiä tuloksia. Esityksissä tuodaan esiin rikosten taustalla olevia tekijöitä ja mahdollisia ratkaisuja. Useammassa esityksessä tarkastellaan katurikollisuutta kulttuurisen kriminologin näkökulmasta. Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan!
The Paradox of Gang Crime and Radicalisation in Sweden: Lessons for Finland
Christine Namdar (Åbo Akademi / University of Helsinki)
In Sweden, a welfare state renowned for its prosperity, the alarming rise in youth gang crimes sharply contrasts with the constructive activism of figures like Greta Thunberg. This paradox raises critical questions about the absence of guaranteed well-being and the high rates of criminality in an otherwise affluent society. It also offers lessons for neighbouring Finland, which faces similar challenges. Drawing on interdisciplinary research, this study delves into the role of spiritual capital (Zohar, 2004) as a protective factor, guiding the energies of radical and at-risk young people towards constructive activism.
The presentation introduces the notion of ”transformative capacity and potential,” suggesting that radical and at-risk young people are potentially ideal candidates for societal transformation. While the rhetoric often speaks of young people as our future, they are seldom seen for their positive potential. The objective is to shift the narrative from perceiving them as societal problems to recognising them as valuable agents of change (Namdar et al, forthcoming).
The context in which this is happening will be discussed from global, national and grassroots levels, and addressing the multifaceted challenges these young people face.
The presentation will also explore how Finland can prevent similar issues through targeted interventions.
Keywords: Radicalisation, Gang Crimes, Transformation
Katujengit ja moraalinen draama. Moniulotteinen näkökulma jengiongelmaan Suomessa.
Lotta Junnilainen (Helsingin yliopisto)
Esityksessäni pohdin, millaisia teoreettisia ja metodologisia työkaluja tarvitsemme tämänhetkisen suomalaisen katujengiongelman ymmärtämiseksi. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että katujengejä tutkitaan pääasiassa mittaamalla, määrittelemällä ja yksittäisten jengien toimintatapoja, arvoja ja asenteita analysoimalla. Näin tuotetaan ja ruokitaan ymmärrystä katujengeistä patologisina alakulttuureina, eikä amerikkalaisista jengistereotypioista päästä edes tutkimuksen saralla eteenpäin. Esitykseni perustuu vasta käynnistyneeseen nelivuotiseen tutkimushankkeeseeni, jossa tutkitaan suomalaista katujengiongelmaa ilmiönä, jota tulee tarkastella sekä katutasolla että ylhäältäpäin määriteltynä sosiaalisena ja poliittisena ongelmana. Etnografisen tutkimuksen keinoin hankkeessa tutkitaan marginalisoituneita nuoria ja heidän elinpiiriään, päättäjiä, viranomaisia, oikeuslaitosta ja mediaa sekä näiden eri osapuolten välisiä kohtaamisia. Teoreettisesti katse kohdistetaan moraaliseen draamaan (Becker 1963) eli jatkuviin neuvotteluihin ja kiistoihin siitä, mikä on hyvää ja oikein ja millainen on hyvä ihminen. Esityksessäni vedän yhteen viimeaikaista tutkimusta katujengi-ilmiöstä globalisaation, transnationalismin ja digitalisaation aikakautena ja kuvaan uuden hankkeeni lähtökohdat ja tavoitteet. Tästä näkökulmasta toivon myös avaavani keskustelun suomalaisen kontekstin erityisyyksistä ja siitä, miten ne tulisi huomioida kaduilla, kodeissa ja netissä, mutta myös oikeussaleissa ja poliisilaitoksilla toteutettavassa tutkimuksessa.
Roadman-kulttuuri alakulttuuritutkimuksen viitekehyksessä ja suomalaisessa katujengiuutisoinnissa
Tiina-Mari Haka (Helsingin yliopisto)
Käsittelin sosiologian kandidaatintutkielmassani (2022) suomalaisen katujengikeskustelunkin yhteydessä puhuttanutta roadman-kulttuuria yhtäältä alakulttuuri- ja jengitutkimuksen viitekehysten kautta ja toisaalta suomalaisessa julkisessa keskustelussa esiin tuotujen kehystysten kautta. Etsin vastausta kysymyksiin: 1) millaisia merkityksiä roadman-kulttuurilla ja siihen erottamattomasti liittyvällä grime- ja drill-musiikilla on (isobritannialaisten) paikallisyhteisöjen jäsenille ja 2) miten roadman-termiä on määritelty suomalaisen yhteiskunnan kontekstissa. Tutkielma on kirjallisuuskatsaus, joka nojaa alakulttuureja ja jengejä käsittelevään kirjallisuuteen sekä katukulttuuriin ja musiikkityyleihin liittyvään tutkimukseen, jota mm. Iso-Britanniassa on tehty sosiologian, kriminologian ja mediatutkimuksen alla. Suomessa julkaistua tutkimusta aiheesta ei tietääkseni vielä ole.
Roadman-kulttuurilla viitataan nimenomaan lontoolaiseen jengi- ja alakulttuuriin, mutta se on ollut esillä myös suomalaisessa mediassa mm. nuorten tekemien aseistettujen ryöstörikosten yhteydessä. Uudenlaiset katujengit ovat olleet runsaasti esillä sekä uutismediassa että poliittisessa keskustelussa, mistä syystä osittain jengiytymiseen ja rikolliseen elämäntapaan kytkeytynyt alakulttuuri on aiheena ajankohtainen. Toisaalta termin käyttöön on sisäänrakennettuna aiheettoman stigmatisaation ja moraalipaniikin aineksia, sillä myös valtavirtanuorisokulttuuri on omaksunut elementtejä roadman-estetiikasta ja -musiikista.
Varsinaisessa jengiytymisessä on kyse kuitenkin muusta kuin alakulttuurista: se kietoutuu yhteiskuntapolitiikkaan, maahanmuuttoon, rakenteelliseen rasismiin ja syrjäytymiseen.
Tutkielmani toisessa osassa tarkastelin katujengikeskustelun etenemistä suomalaisessa mediassa, jossa ilmiötä on käsitelty vuodesta 2021 alkaen varsin runsaasti. Alle kahdessa vuodessa keskustelussa oli siirrytty epäselvän tilannekuvan ja hahmottumattomien määritelmien käsittelystä selkeään linjaukseen, jonka mukaan Suomessa on katujengejä ja niillä tiettyjä erityispiirteitä, joiden perusteella ilmiön tunnistetaan olevan eri kuin perinteinen järjestäytynyt rikollisuus tai muu nuorisorikollisuus. Katujengi-ilmiön virallisena asiantuntijana mediassa on toiminut poliisi, joka loppuvuodesta 2022 näytti pyrkivän selkeämpään viestintään ja mahdollisesti myös poliittisen keskustelun suitsimiseen.
Jatkan aiheen käsittelyä katujengiaiheisessa gradussani, jonka etnografia- ja/tai haastatteluaineiston keräämisen aloitan syksyllä 2023. Siinä tarkoitukseni on tutkia katujengi-ilmiön rakentumista suomalaisessa yhteiskunnassa: mitä kadulla oikeastaan tapahtuu, kuka/ketkä ilmiötä hallitsevat ja millä keinoin, ja miten nämä hallinnan mekanismit rakentavat tiloja poliittiselle huolipuheelle ja toisaalta ehkä uudelle ymmärrykselle eriarvoisuudesta ja hyvinvointiyhteiskunnan vuotokohdista. Työryhmässä esittelen kanditutkielman lisäksi lyhyesti maisterintutkielmani tutkimussuunnitelmaa.
Autenttisuus, rikollisuus ja katujengit suomalaisessa ”gangsta rap” -musiikissa
Elina Westinen (Nuorisotutkimusseura & Jyväskylän yliopisto)
Erica Åberg (Turun yliopisto)
Nuorisoväkivalta ja katujengit ovat viime aikoina herättäneet keskustelua mediassa ja niitä on nostettu esiin myös viranomaispuheessa sekä tutkimuksessa. Yhdeksi selitykseksi ilmiön kasvulle on annettu roadman-kulttuurin ihannointi, joka ilmenee esimerkiksi gangsta rap -musiikin kaltaisissa kulttuurituotteissa. Puhe tästä kyseisestä musiikkigenrestä on kuitenkin usein melko pinnallista, mustavalkoista tai moraalipaniikin läpäisemää.
Tutkimme tässä esitelmässä rikollisuuden ja ”gangsta rap” -musiikin oletettuja ja todellisia yhteyksiä suomalaisessa kontekstissa. Aihetta tarkastellaan kulttuurisen kriminologian, (sosiolingvistisen) diskurssintutkimuksen ja digitaalisen etnografian avulla. Erityisesti keskitymme siihen, miten autenttisuus rakentuu suomalaisissa gangsta rap -musiikkivideoissa ja ko. kappaleiden sanoituksissa. Analyysimme perusteella autenttisuutta luodaan ja kuvataan musiikissa neljän eri teeman kautta: retrospektiivinen osallistuminen rikollisuuteen, räpin ””pelisääntöjen tunteminen, lojaalisuus omalle porukalle ja (heteroseksuaalisen, maskuliinisen) dominanssin osoittaminen.
Musiikkiin liittyviä nuorisokulttuureja, niiden (digitaalisia) yhteyksiä rikollisuuteen sekä näiden yhteyksien kriminalisointia on Suomessa ja Pohjoismaissa tutkittu laadullisesti vain vähän. Vaikka rikollisuus voi toimia tapana ilmentää gangsta-räpin maailmankuvaa, ilmiö ansaitsee ”katulukutaitoisen” tulkinnan omassa kulttuurisessa ekosysteemissään, jossa myös rodullistamisen prosessit ja eri toimijoiden risteävät, poliittiset tavoitteet tulee tunnistaa.
Avainsanat: katujengit, nuorisoväkivalta, rap-musiikki, autenttisuus, rikollisuuden tuotteistaminen, rodullistaminen
Lastensuojelujärjestelmän epäonnistumiset ja nuorten väkivaltarikokset
Jaana Tuulikki Lähteenmaa (Aseman Lapset ry., ”Palvelujen pirunpolskaa” -hanke)
Nuorten viime vuosina lisääntyneeseen väkivaltakollisuuteen, etenkin toistuviin ryöstöihin, ovat osallisina tyypillisesti lastensuojelujärjestelmän piirissä olevat nuoret. Alaikäisten rikosten viranomaiskäsittelyäkin seuraavat aina lastensuojelutoimet, vain poikkeustapauksissa vapausrangaistukset. Usein nuori rikosten tekijä sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Jokin järjestelmässä ei toimi, kun nuoret rikosten tekijät ovat toisaalta usein ko. laitosten ”hatkalaisia”.
Onko niin, että nuoren rikoskierrettä ei saada yleensä pysäytettyä sijaishuollossa? – Tästä yhteydestä ei näytä olevan saatavilla tietoa saati tutkimusta. Lasten ja nuorten sijaishuollossa on 2000-luvun aikana tapahtunut isoja muutoksia. (esim. yksityistäminen). Olisiko osalla näistä jopa kielteisiä seurauksia nuorten elämänhallinnalle? Pyrin tarkastelemaan monista eri lähteistä kerättyjen tiedonsirujen (koska kokonaisvaltaista tietoa ei näistä asioista ole) avulla sitä, voisiko nuorten väkivaltarikollisuuden kasvun taustalla olla ainakin osin lastensuojelujärjestelmän, etenkin laitoksissa tapahtuvan sijaishuollon – mitä ilmeisimmin – kasvaneet ongelmat”.