Työryhmät

1. Aika nuorisotutkimuksen välineenä – Pitkittäistutkimuksen työryhmä
2. Collaborative research with children and youth (in English)
3. Erasmus+/EU ja kansainväliset nuorisotutkimushankkeet
4. Eri aikoina, erillään ja yhdessä – sukupuoli nuorisotutkimuksessa
5. Koulussa käy kaikki? Kouluhyvinvoinnin ja kouluyhteisön tutkimus
6. Laajennetun oppivelvollisuuden aika
7. Nuoret ja tekstit
8. Nuoret lastensuojelussa
9. Nuorikeskeisyyttä nuoriso- ja jengirikollisuuskeskusteluun
10. Nuorisotutkimuksen epistemologiset kysymykset polykriisi(e)n ajassa / Epistemological Questions of Youth Research in a Time of Polycrises (suomeksi ja englanniksi)
11. Nuorisotyön tutkimus
12. Nuorten aktivismi ja jännitteet
13. Nuorten rikollisuus, jengit, katukulttuurit ja moraaliset paniikit
14. Nuoruus vammaisuuden, rodun ja mielenterveyden risteämissä
15. Planetaarinen nuorisotutkimus ekokriisin ajassa / Planetary youth research in the times of ecological crises / (suomeksi ja englanniksi)
16. Tulevaisuuden verkkoyhteisöt – miten verkkoyhteisöt ovat kehittyneet ajan kuluessa, ja miten niiden pitäisi kehittyä tästä eteenpäin?
17. Työn jäljillä – Nuorten työllistymisen polut ja esteet muuttuvassa työelämässä
18. Ylisukupolvisuuden moninaiset kudelmat
19. Young people, social media and short videos: How to understand and study audiovisual communication? (in English)
20. Youth, mental health and social media (in English)

1. Aika nuorisotutkimuksen välineenä – Pitkittäistutkimuksen työryhmä

Sinikka Aapola-Kari, Alli Paasikiven säätiö
(Työryhmä kokoontuu paikan päällä)

Työryhmässä tarkastellaan pitkittäis- ja seurantatutkimuksellisten tutkimusasetelmien merkitystä nuorisotutkimuksen kannalta. Toistuvat tutkimuskerrat ja niiden välillä kuluva aika luovat erityisen perspektiivin nuorten elämään. Pitkän ajan kuluessa rakentuvat tutkimussuhteet ovat omanlaisiaan ja niihin liittyy myös aivan erityisiä tutkimuseettisiä haasteita. Pitkä seuranta-aika tuo tutkimukseen mahdollisuuden tarkastella muutoksen kehkeytymistä nuorten elämässä ja lisäksi nuoret itsekin voivat reflektoida aiempia elämänvaiheitaan yhdessä tutkijan kanssa.

Työryhmään ovat tervetulleita esitykset, joissa tarkastellaan pitkittäistutkimuksellisiin nuorisotutkimus-hankkeisiin liittyviä metodologisia, eettisiä ja muita erityisiä kysymyksiä. Erityisesti keskitytään laadullisiin tutkimuksiin, mutta myös kvantitatiivisiin menetelmiin perustuvia esityksiä voi ehdottaa.

2. Collaborative research with children and youth

Rita Sørly & Sunniva Solhaug Fjelldal, UiT Norges arktiske universitet
(On-site session)

The Arctic Youth Research Centre at UiT The Arctic University of Norway conducts research on how to increase children and young people’s sense of wellbeing in everyday life. Belonging is important for self-worth and participation in local communities. Participation and empowerment are crucial for all young people to thrive and have a good quality of life.

This workshop takes collaborative research – which is also at the heart of the Arctic Youth Research Centre – as the point of departure.

In today’s rapidly evolving academic and professional landscape, collaborative research (CoRe) has emerged as a key approach to addressing complex challenges and driving innovation. CoRe Youth focuses on involvement, empowerment and inclusion in interdisciplinary research with children and youth. This workshop aims to explore different methodological and theoretical approaches to CoRe Youth. We invite presentations that address topics such as:

• How to develop and design collaborative research projects with children and youth
• How can collaborative research with children and youth inform and influence policy changes in Arctic regions
• How to face and embrace challenges, obstacles and successes with doing collaborative research with children and youth
• (Topics that deal with research with children and young people in general may also be presented at the workshop.)

Participants will be provided with valuable insights and practical skills to enhance their own CoRe Youth efforts. Attendees are encouraged to share their experiences and insights from CoRe Youth contributing to a deeper understanding and generating new ideas for future initiatives.

3. Erasmus+/EU ja kansainväliset nuorisotutkimushankkeet

Tuuli Pitkänen, Nuorisotutkimusseura
Mauri Uusilehto, Opetushallitus
(Työryhmä kokoontuu paikan päällä)

Kansainvälisissä ERASMUS+/EU-hankkeissa tehdään yhteistyötä, tiedonvaihtoa ja tutkimusta erilaisista teemoista. Kansainvälinen yhteistyö laajentaa perspektiiviä tutkimusaiheisiin ja omaan työhön sekä lisää erilaisuuden ymmärtämistä. Työryhmän tarkoituksena on koota kansainvälisissä nuorisotutkimusta koskevissa hankkeissa toimineita ja toimivia kertomaan tutkimusyhteistyöstä ja kansainvälisen toiminnan arjesta ja erityiskysymyksistä. Työryhmä on suunnattu kaikille kansainvälisestä nuorisotutkimuksesta kiinnostuneille.

Järjestäjänä Euroopan unionin osarahoittama CHAT-YOUTH -hanke (ERASMUS+ KA220-nuorisoala)

4. Eri aikoina, erillään ja yhdessä – sukupuoli nuorisotutkimuksessa

Aino Tormulainen, Humak
Ville Pöysä, Jyväskylän yliopisto
(Työryhmä kokoontuu paikan päällä)

Eri aikoina sukupuoli on näyttäytynyt nuorten elämässä sekä nuorisotutkimuksessa eri tavoin. Tyttötutkimus syntyi kritiikistä nuorisotutkimuksen poikakeskeisyydelle, poikatutkimus puolestaan muun muassa tuomaan esille poika-kategorian moninaisuutta. Nuoria on historiallisesti kasvatettu, pidetty ja tutkittu erillään sukupuolijakoon perustuen, toisaalta erityisesti viime vuosikymmenien myötä sukupuolen moninaisuus ja sateenkaarinuoruus on tuonut tarpeen laajentaa ymmärrystä ja tutkimusta sukupuolista. Nuoruuden tutkimisessa on siis tarve kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän ylittävälle tutkimukselle, muttei myöskään tule unohtaa tyttö- ja poikaerityisyyttä eli sitä kuinka sukupuoli vaikuttaa nuoruuteen eri konteksteissa. Tässä ajassa esimerkiksi puhuttavat jälleen monet sukupuoleen liittyvät ilmiöt, kuten naisviha ja uuskonservatiiviset arvot.

Työryhmässä tarkennetaan katse sukupuoleen nuorisotutkimuksessa pohtien muun muassa, millaisia ilmiöitä, representaatioita ja käytänteitä nuoruuteen ja sukupuoleen liittyen on ollut, on nyt ja miltä nuorten tulevaisuus näyttää erityisesti sukupuolen näkökulmasta. Työryhmässä yhteinen aika -teema, nuoruus ja sukupuoli käsitetään laajasti ja esitys voi kytkeytyä niin historialliseen tai ajankohtaiseen tarkasteluun, representaatioihin tai/ja sukupuolen käsitteistöön, mutta myös yhdessä vietettyyn aikaan ja käytänteisiin eri ympäristöissä. Mistä esimerkiksi tytöt ja pojat ovat innostuneet eri aikoina, millaisia ilmiöitä nuoruuden ja sukupuolen kietoumiin liittyy ja millaisia ovat olleet, tai ovat nyt, nuoruuden sukupuolittuneet käytänteet? Miten sukupuoliin liittyvä käsitteistö on laajentunut ja uusiutunut sekä kuinka sukupuolikategorioiden sisäinen moninaisuus tunnistetaan? Tervetulleita ovat empiiriset, teoreettiset ja metodologisia kysymyksiä pohtivat esitykset, joiden näkökulmana on erityisesti sukupuoli – eri aikoina, erillään tai yhdessä. Työryhmä on monitieteinen.

Työryhmän järjestää Sukupuoli nuorisotutkimuksessa -verkosto, joka kerää nuoruudesta ja sukupuolesta kiinnostuneita eri vaiheessa olevia tutkijoita yhteen. Verkosto on vuonna 2024 käynnistetty yhteistyö jo pidempään toimineiden tyttö- ja poikatutkimuksen verkostojen kanssa.”

5. Koulussa käy kaikki? Kouluhyvinvoinnin ja kouluyhteisön tutkimus

Jenni Helenius, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Tarja Juurakko-Koskinen, Tampereen ammattikorkeakoulu
(Hybridityöryhmä, johon voi osallistua sekä paikan päällä että etänä)

Koulu on paikka, jossa jokaisen nuoren tulee viettää iso osa elämästään – halusi tai ei. Siellä opitaan, eletään, kasvetaan yhdessä ja erikseen. Onko koulu kaikille turvasatama vai pätevätkö siellä viidakon lait? Millaisia eväitä koulu antaa tulevaisuuteen? Mitä, miten ja miksi koulussa oikeasti opitaan? Miten koulu vastaa sille asetettuihin toiveisiin ja haasteisiin, erityisesti oppilaiden ja opiskelijoiden näkökulmasta?

Työryhmässä käsitellään esimerkiksi osallisuutta, kouluhyvinvointia kouluun kiinnittymistä, kaverisuhteita koulussa, kiusaamista, vuorovaikutusta oppilaitoksessa, koulunuorisotyötä tai nuorten kokemuksia tuen saamisesta.

6. Laajennetun oppivelvollisuuden aika

Anne-Mari Souto & Hanna Lonka, Itä-Suomen yliopisto
(Hybridityöryhmä, johon voi osallistua sekä paikan päällä että etänä)

Vuonna 2021 voimaan tullut laajennettu oppivelvollisuus pidensi nuorten velvoitetta opiskella 18 ikävuoteen saakka. Uudistuksen yhteydessä säädettiin monia muitakin nuorten tukemiseksi tarkoitettuja toimenpiteitä, kuten peruskoulujen velvollisuus tarjota tehostettua henkilökohtaista oppilaanohjausta sitä tarvitseville oppilaille. Myös perus- ja toisen asteen väliin sijoittuvaa nivelvaiheen koulutusta (TUVA) sekä nivelvaiheessa tehtävää moniammatillista yhteistyötä uudistettiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan tällä historiallisella, koulutuspoliittisella uudistuksella pyrittiin nostamaan koulutus- ja osaamistasoa, kaventamaan oppimiseroja, nostamaan työllisyysastetta sekä lisäämään koulutuksellista yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa.

Ennen lakimuutoksen voimaantuloa käytiin julkisuudessa paljon kriittistä keskustelua resurssien kohdentamisen järkevyydestä. Yksi keskeinen huoli oli se, että uudistus tullaan toteuttamaan liian nopeasti ja ilman pilottikokeiluja, jolloin niiden seuraukset voivat olla yllättäviä tai jopa vastakkaisia niille asetettujen tavoitteiden kanssa. Kritiikki kohdistui myös siihen, ettei nuoria kuultu riittävästi.

Nyt uudistuksen oltua voimassa muutaman vuoden kutsummekin työryhmäämme tutkimuksellisia alustuksia, jossa tarkastellaan oppivelvollisuusuudistuksen nykytilaa ja seurauksia eri näkökulmista. Miten uudistus on näkynyt niin nuorten elämänkulussa kuin vaikkapa oppilaitosten, ohjaamoiden, nuorten työpajojen ja nuorisotyön välisessä yhteistyössäkin? Mihin ja keille uudistus antoi aikaa? Mikä taas jää edelleenkin katveeseen?

7. Nuoret ja tekstit

Leea Lakka & Penni Pietilä, Itä-Suomen yliopisto
(Työryhmä kokoontuu paikan päällä)

Lukeminen ja kirjoittaminen liittyvät nuorten elämään koulussa mutta yhtä lailla pieniin arjen käytäntöihin ja demokraattisen yhteiskunnan toimintaan. Vuorovaikutus toisten kanssa ja omien asioiden hoitaminen edellyttävät jatkuvaa teksteillä toimimista, siis kirjoittamista, lukemista ja teksteistä keskustelua. Terveyskeskuksen sähköisessä järjestelmässä tai Kelan tukea hakiessa täytyy navigoida monimutkaisissa tekstiympäristöissä. Monet sosiaaliset tilanteet toteutuvat sosiaalisen median alustoilla. Kuitenkin tiedetään, että lukutaito ja tottuneisuus toimia teksteillä eriytyvät yhteiskunnassa. Myös esimerkiksi median kuluttaminen eriytyy.

Lukeminen ja kirjoittaminen ovat useimmiten osa muuta sosiaalista toimintaa, ne tapahtuvat melko automaattisesti ja jäävät siksi huomaamatta. Teema onkin ollut toistaiseksi lähinnä erilaisten oppimistulosarviointien ja kielitieteen kiinnostuksen kohteena, mutta teksteillä toimimisen tarkastelu tarjoaa näkökulmia myös nuorisotutkijoille.

Kutsumme työryhmään esitelmiä, jotka laajasti ottaen käsittelevät nuorten toimintaa teksteillä ja tekstien parissa. Ymmärrämme tekstin kirjallisina, sähköisinä ja kuvallisina produkteina, jotka voivat toteutua esimerkiksi koulutehtävinä, sosiaalisen median meemeinä, snapchattina, tutkimuslupina, Kelan lomakkeina – ja niin edelleen. Työryhmässä pohditaan, millaisia merkityksiä lukeminen ja kirjoittaminen nuorten arjessa saavat, ei sitä, sujuuko se jonkin mittapuun mukaan oikein.

Teemaa voi lähestyä monin eri tavoin. Työryhmän tavoitteena on moninäkökulmainen ja monitieteinen keskustelu teeman äärellä. Myös hyvin väljät ja alustavat, aineistosessiotyyppiset esitykset ovat erittäin tervetulleita.

Esityksissä voi pohtia esimerkiksi seuraavanlaisia teemoja: Mitä nuoret tekevät teksteillä? Milloin lukemista ja kirjoittamista väistetään? Lisäksi kyse voi olla sponsoroinnin käytännöistä. Miten esimerkiksi nuorisotyöntekijät tai muut ammattilaiset lainaavat omia taitojaan nuorille? Millaisia lukemisen ja kirjoittamisen käytäntöjä on nuorisotiloilla tai erityyppisissä instituutioissa? Kiinnostavaa on myös, millaisia tunteita, asenteita ja rooleja teksteillä toimimiseen liittyy. Miten nuoria kehystetään teksteillä toimijoiksi? Entä miten nuoret itse jäsentävät teksteillä toimimistaan?

8. Nuoret lastensuojelussa

Susanna Kalliola, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos & Petri Paju, Lastensuojelun keskusliitto
(Työryhmä kokoontuu paikan päällä)

Useammasta kuin joka kymmenennestä teini-ikäisestä tehdään vuosittain lastensuojeluilmoitus. Kiireelliset sijoitukset kohdistuvat erityisesti teini-ikäisiin. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen alaikäisten osuus ikäluokasta on kasvanut teini-ikäisissä, eikä juuri muissa ikäluokissa. Teini-ikäisistä huostaanotettuna on noin kaksi prosenttia, nelinkertainen osuus vauvaikäisiin verrattuna.

Lastensuojelun uudistaminen ja keskeisimmät kehittämistarpeet kohdistuvat nuorisoikäisiin asiakkaisiin. Lastensuojelulakia uudistetaan parhaillaan. Uudistukset kohdistuvat hatkaamiseen (poistuminen luvatta laitoksesta) ja suljettuihin yksiköihin. Ongelmia tunnistetaan olevan myös rajapinnoilla mielenterveys – ja päihdehoitoon. Kaikki edellä mainitut asiat liittyvät erityisesti nuorisoikäisiin. Lastensuojelusta on pikkuhiljaa tullut entistä enemmän nuorisoasia.

Toivomme työryhmään papereita, joissa tarkastellaan eri näkökulmista nuoria lastensuojelun asiakkaina. Esitykset voivat liittyä esimerkiksi lainsäädännön uudistukseen, nuorten oikeuksiin ja osallisuuteen tai kansainvälisiin vertailuihin.

Toivomme myös esitelmiä liittyen päihde- ja mielenterveyspalveluiden ja lastensuojelun yhteistyöhön ja perhehoidon kehittämiseen nuorisoikäisten sijoituspaikkana. Lastensuojelun asiakkaiden haastatteluihin perustuvat tutkimukset ovat erittäin toivottuja työryhmään. Esitykset voivat olla myös teoreettisia pohdintoja siitä, miten nuorisopainotukset muuttavat lastensuojelua. Päivien teeman mukaisesti tervetulleita ovat myös esitykset, joissa käsitellään nuoria lastensuojelussa eri aikakausina ja eri sukupolvissa.

Empiirisen tutkimusanalyysin lisäksi toivotaan innovatiivisia tulevaisuuteen suuntautuvia ajatuksia siitä, miten lastensuojelu ja muut palvelut voisivat uudistua paremmin nuoria ja perheitä tukeviksi rakentamalla nykyistä toimivampia palveluja arjen tueksi.

9. Nuorikeskeisyyttä nuoriso- ja jengirikollisuuskeskusteluun

Päivi Honkatukia, Tampereen yliopisto
Saija Järvinen, Oikeusministeriö
(Työryhmä kokoontuu paikan päällä)

Suomessa viranomaisten tietoon tullut nuorten tekemä väkivalta on lisääntynyt, ja se on yhdistetty myös ”katujengien” välisiin yhteenottoihin. Jengeillä on nähty yhteyksiä maahanmuuttoon ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Petteri Orpon hallitus on tarttunut tähän huoleen ja laatinut toimenpideohjelman, jolla pyritään torjumaan nuoriso- ja jengirikollisuutta Suomessa. Ohjelma sisältää sekä lainsäädännön kiristyksiä että rikoksia ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä.

Työryhmässä esitellään toimenpideohjelman sisältöä. Tavoitteena on herättää keskustelua siitä, miten ohjelmaa voitaisiin toteuttaa nuorilähtöisesti – nuorten näkemyksiä ja mielipiteitä aidosti kuunnellen, ymmärtäen ja ne vakavasti ottaen. Keskustelun virittämiseksi työryhmässä kuullaan Tampereen yliopiston yhteiskuntatutkimuksen maisteriopiskelijoiden analyyseja siitä, millaisena kysymyksenä jengirikollisuus näyttäytyy alaikäisten nuorten keskuudessa ja ehdotuksia siitä, miten sitä voitaisiin ehkäistä vaikuttavasti. Ehdotukset perustuvat opiskelijoiden syksyn 2025 aikana käymiin keskusteluihin erilaisten nuorten ryhmien kanssa.

Otamme lisäksi vastaan muita teemaan liittyviä teoreettisia, metodologisia tai empiirisiä esityksiä. Työryhmässä käytyä keskustelua on tarkoitus hyödyntää esimerkiksi nuorille vuonna 2026 suunnitellun kampanjan suunnittelussa ja toteuttamisessa (toimenpideohjelman ehdotus numero 41: nuorille kohdennettu kampanja väkivaltaa ihannoivan kuvamateriaalin levittämistä sekä kansalaisten velvollisuudesta puuttua ja ilmoittaa nuorten keskinäisistä väkivaltatilanteista ja niiden uhasta).

Työryhmä järjestetään yhteistyössä Tampereen yliopiston nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen opintosuunnan ja oikeusministeriön alaisen rikoksentorjuntaneuvoston, erityisesti sen nuoriso- ja jengijaoston kanssa.

10. Nuorisotutkimuksen epistemologiset kysymykset polykriisi(e)n ajassa / Epistemological Questions of Youth Research in a Time of Polycrises

Päivi Honkatukia, Jenni Kallio & Susanna Ågren, Tampereen yliopisto
(Työryhmä kokoontuu paikan päällä)

Nuorisotutkimus on monitieteinen tieteenala, jossa risteävät erilaiset lähestymistavat nuoriin ja nuoruuteen. Nuorisotutkimus hahmotetaan usein avoimena kenttänä, joka toivottaa tervetulleeksi eri tieteenalojen edustajia keskustelemaan ja osallistumaan nuoria koskevan tiedon tuottamiseen. Samaan aikaan on kiistanalaista, mikä on nuorisotutkijoita yhdistävä tieteen luovuttamaton ydin ja onko sellaista olemassa. Miksi kutsumme itseämme nuorisotutkijoiksi? Ketkä voivat kutsua itseään nuorisotutkijoiksi? Ovatko kaikki tietämisen tavat ja epistemologiset lähtökohdat yhtä arvokkaita?

Työryhmässä pohditaan nuorisotutkimuksen perusolemukseen liittyviä kysymyksiä ajassa, jossa nuoriin ja nuoruuteen kohdistuu monenlaisia epävarmuuksia ja jännitteitä. Epistemologisilla valinnoilla on aina seurauksia nuorten elämään. Nuoriin voidaan suhtautua monella tavalla: kasvatettavina, kontrolloitavina, voimautettavina tai alistettuina.

Kutsumme työryhmään esityksiä, joissa pohditaan eri näkökulmista nuorisotutkimuksen epistemologisia lähtökohtia tässä ajassa. Näkökulmat voivat olla teoreettisia, metodologisia tai empiirisiä. Haluamme luoda avointa keskustelua nuorisotutkimukseen liittyvistä arvoista, arvostuksista, oletuksista ja tutkijan positioista tutkimuskentällä. Mitä on se nuorisotutkimuksen tieto, jolla haluamme vaikuttaa yhteiskunnassa? Nämä kysymykset ovat entistä ajankohtaisempia erilaisten ja toisiinsa kietoutuvien kriisien koetellessa olemassaoloamme, myös nuorten elämää ja tulevaisuutta. Työryhmän kielenä ovat suomi ja englanti. Työryhmän järjestää Under Pressure -tutkimushanke.

11. Nuorisotyön tutkimus

Tomi Kiilakoski & Eila Kauppinen, Nuorisotutkimusseura
(Hybridityöryhmä, johon voi osallistua sekä paikan päällä että etänä)

Työryhmä keskittyy nuorisotyön tutkimukseen nuorten, nuorisotyöntekijöiden ja laajemman hyvinvointityön näkökulmasta.
Teemaryhmän tavoitteena on kerätä yhteen alaa koskevia tutkimuksia ja herättää keskustelua nuorisotyön tutkimuksen kysymyksistä niin käytäntöjen kuvausten, teorian kuin tutkimusmenetelmien näkökulmista. Esitykset voivat käsitellä esimerkiksi seuraavia aiheita:

• nuorisotyön nuorisopoliittinen ja yhteiskunnallinen ympäristö
• nuorisotyön palveluiden luonne, laatu, vaikuttavuus ja arviointi
• työntekijöiden kulttuurit, toimintatavat, eetos ja asenteet
• nuorten tarpeet, toiveet ja kulttuurit nuorisotyön palveluiden saajina ja toimijoina

Nuorisotyön tutkimus on monitieteistä ja monialaista. Siinä tutkitaan sekä nuoria että nuorisotyötä kasvatuksellisesta, yhteiskunnallisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta. Nuorisotyön tutkimus perustuu parhaimmillaan systemaattiseen ja teoreettisesti perusteltuun ymmärrykseen siitä, mitä nuorisotyö on. Se tuottaa tietoa, joka tukee nuorisotyön asiantuntemusta, osallistuu nuorisotyön kehittämiseen ja edistää nuorten elinolojen parantamista.

Työryhmän taustalla on väite siitä, että nuorisotyön tutkimuksessa ollaan siirtymässä yksittäisistä tutkimuksista kohti kumuloituvaa tiedon kokonaisuutta. Työryhmässä pyrimme muodostamaan kuvaa nuorisotyön tutkimuksen nykytilasta, tutkimuksen sisällöistä ja menetelmistä sekä teoreettisista lähtökohdista. Kiinnostuksen kohteena on myös se, millaisia kytköksiä nuorisotyön tutkimuksessa luodaan nuorisotutkimukseen.

12. Nuorten aktivismi ja jännitteet

Anton Schalin, Jyväskylän yliopisto
(Työryhmä kokoontuu paikan päällä)

Nuorten viime vuosien ilmasto- ja ympäristöaktivismi on yksi merkittävimmistä nykyajan sosiaalisista liikkeistä, ja aktivistien toiminta on herättänyt paljon huomiota medioissa, kaduilla ja kouluissa. Nuorten ympäristöaktivismissa korostuu ajallinen ulottuvuus: vaadittavien toimien kiireellisyyttä korostavan muutaman vuoden aikaikkunan rinnalla kulkee ilmastonmuutoksen ja sukupuuttoaaltojen valtava, geologinen aikaskaala. Aktivismia leimaa myös kokemus ympäristökriisien henkilökohtaisuudesta – ne koskettavat paitsi lukemattomia tulevia sukupolvia, myös niitä, jotka varttuvat tässä historian taitekohdassa. Vaikka nuorten ympäristöhuoli on lisääntynyt, kaikki eivät kuitenkaan jaa aktivistien näkemyksiä ympäristöasioiden tärkeydestä. Myös aktivismissa käytetyt toimintamuodot kuten koululakot, mielenosoitukset ja kansalaistottelemattomuus jakavat mielipiteitä – pahimmillaan alaikäisiä aktivisteja on uhkailtu kaduilla ja sosiaalisessa mediassa, ja heihin on jopa kohdistettu väkivaltaa. Ympäristökriisien tiedostaminen voi myös itsessään aiheuttaa vaikeita tunteita kuten kuormitusta, toivottomuutta ja ahdistusta. Tämän työryhmän tarkoituksena on kartoittaa laajalla perspektiivillä erilaisia tutkimusprojekteja, jotka käsittelevät nuorten aktivismia eri muodoissaan (myös muut teemat kuin ympäristöaktivismi), aktivistien kohtaamia jännitteitä ja konflikteja, sekä nuorten aktivismiin ja ympäristöhuoleen liittyviä aikaulottuvuuksia. Tervetulleita ovat kaikki menetelmälliset orientaatiot laadullisesta määrälliseen ja teoreettisesta tutkimuskatsauksiin.

13. Nuorten rikollisuus, jengit, katukulttuurit ja moraaliset paniikit

Malin Fransberg, Nuorisotutkimusseura
Jaana Lähteenmaa
(Hybridityöryhmä, johon voi osallistua sekä paikan päällä että etänä)

Nuorisorikollisuus on viimeisten vuosien aikana noussut otsikoihin: nuorten tekemien rikosten väitetään raaistuneen, lisääntyneen ja muuttuneen uhreilleen entistä nöyryyttävämmiksi. Erityisesti alle 15-vuotiaiden ryöstö- ja pahoinpitelyrikokset ovat poliisin tilastoissa lisääntyneet. Tästä huolimatta Nuorisorikollisuuskyselyn mukaan kokonaan rikoksista pidättyvien nuorten osuus on kasvanut entistä suuremmaksi aina 1990-luvulta lähtien. On arveltu, että entistä pienempi joukko nuorista vastaa suurimmasta osasta nuorten tekemistä rikoksista. Moraalisen paniikinkin piirteitä saanutta keskustelua toppuutellaan muistuttamalla siitä, että myös rikosten ilmoittamisherkkyys on kasvanut jo muutaman vuosikymmenen ajan, ja sosiaaliseen mediaan tallennetaan rikosten tekoa toisin kuin ennen – jolloin niiden näkyvyys on rikosten tutkijoille entistä konkreettisempaa.

Mitkä asiat ja piirteet nuorten rikollisuudessa ovat siis muuttuneet tälle vuosikymmenelle tultaessa? Miten nuorten ryhmät, vertaissuhteet ja nuorisokulttuurit ovat kietoutuneet ja tänä päivänä kietoutuvat nuorten rikollisuuden kanssa yhteen? Nuorten ryhmiä ja nuorisokulttuurin eri muotoja on määritelty rikollisiksi tai vähintään epäilyttäviksi eri aikoina eri tavoilla. Näin jopa sanan ”nuorisojengi” merkitys on saanut, ja saa, toisistaan poikkeavia merkityksiä eri aikoina ja eri konteksteissa ja puhetavoissa. Poliisi puhuu ”katujengeistä”, toisaalta poliisin puheita kriittisesti arvioivat väittävät, että Suomessa ei mitään katujengejä ole.

Tässä työryhmässä tarkastellaan nuorten rikollisuutta nuorisotutkimuksen ja kulttuurisen kriminologian näkökulmista. Keskeisiä isoja teemoja työryhmässä ovat nuorisorikollisuuden määrittely, moraaliset paniikit asian ympärillä ja nuorisokulttuuriset virtaukset, joilla on kytköksiä rikollisuuteen – joko niin osoitetusti, väitetysti tai tulkitusti. Samoin valtavitakulttuurin heijastukset ja vaikutukset nuorten lainvastaisiin tekoihin ja rikoksia koskevaan ajatteluun voivat olla tarkasteltavina tässä työryhmässä.

14. Nuoruus vammaisuuden, rodun ja mielenterveyden risteämissä

Tuuli Kurki, Helsingin yliopisto
Anna-Maija Niemi, Turun yliopisto
Aarno Kauppila, Turun yliopisto
(Työryhmä kokoontuu paikan päällä)

Kautta historian ihmisryhmät, jotka on nimetty “Toisiksi” suhteessa vallitsevaan normiin, ovat kohdanneet järjestelmällistä syrjintää ja sortoa. Rotuun, vammaisuuteen ja hulluuteen liittyvät uskomukset, jotka juontavat juurensa kolonialismin ja eugeniikan perinteistä, ovat vuosikymmenten aikana muokanneet yhteiskunnallista erottelua ja epäinhimillistämistä – ja ne näkyvät nuorten arjessa tänäkin päivänä.

Tässä työryhmässä tarkastelemme niiden nuorten, jotka asemoituvat tai asemoidaan moninaisten sosiaalisten erojen risteämiin, elettyjä kokemuksia sekä heidän ja heidän verkostojensa tapoja navigoida yhteiskunnassa ja sen palvelujärjestelmissä. Keskitymme erityisesti nuoriin, joiden elämää vammaisuuden, rodun ja/tai mielenterveyden haasteiden perusteella tapahtuva syrjintä muokkaa monin tavoin. Nämä syrjinnän ja sorron muodot jättävät jälkensä nuorten elämänkulkuun ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin, vaikka niiden ilmenemismuodot vaihtelevat ajassa ja yhteiskunnallisissa olosuhteissa.

Työryhmässä luomme tilaa palvelujärjestelmän systeemiselle kritiikille ja vaihtoehtoisille ajattelu- ja toimintatavoille: keskustelemme siitä, miten järjestelmä, jonka pitäisi tukea, auttaa ja hoivata, voi tuottaa epäoikeudenmukaisuutta, hierarkioita ja ulossulkevia käytäntöjä – ja toisaalta siitä, kuinka monet nuoret eivät pääse lainkaan oikeanlaisten, toivottujen ja oikea-aikaisten palveluiden piiriin. Tämänhetkistä tilannetta raamittavat myös hiljattain toteutetut laajamittaiset uudistukset, kuten SOTE-uudistus ja oppivelvollisuuden laajentaminen.

Kutsumme työryhmään esityksiä, joissa tarkastellaan nuoruutta moninaisten sosiaalisten erojen risteämissä. Toivomme myös esityksiä, joissa ravistellaan käsityksiä osallisuudesta ja inkluusiosta sekä esityksiä, jotka etsivät uusia käsitteitä, teoreettisia näkökulmia ja tapoja ymmärtää, sanoittaa ja tehdä näkyväksi näiden nuorten kokemuksia tässä ajassa, mutta myös menneisyyden jälkiä ymmärtäen.

15. Planetaarinen nuorisotutkimus ekokriisin ajassa / Planetary youth research in the times of ecological crises

Paula Ahola, Annaliina Pahkala & Sofia Laine, The Finnish Youth Research Society
(On-site session)

Yhä voimistuva ekologinen kriisi haastaa nuorisotutkimusta vastaamaan ja sopeutumaan uudenlaiseen, jatkuvan ja kiihtyvän ilmastohätätilan sekä luontokadon aikaan. Planetaarisen kriisin (ilmastohätätilan, biodiversiteetin romahtamisen ja ympäristön saastumisen) laajuus ja suuruus muodostavat kiireellisen ja systeemisen uhan lasten ja nuorten oikeuksien toteutumiselle maailmanlaajuisesti. Kuten YK:n lapsen oikeuksien komitea esittää yleiskommentissaan nro 26, yhteiskuntien tulisi toimia kollektiivisesti ja kiireellisesti lasten oikeuksien kunnioittamiseksi, suojelemiseksi ja täyttämiseksi. Lapset ja nuoret ympäri maailmaa ovatkin nousseet ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun eturintamaan; he vaativat hallituksiltaan ja yrityksiltään toimia planeetan ja oman tulevaisuutensa suojelemiseksi.

Nykytilanne herättää useita polttavia kysymyksiä aikamme nuorisotutkimukselle: Mikä tulisi olla nuorisotutkimuksen julkinen rooli yhteiskuntiemme muutoksessa kohti planetaaristen rajojen kunnioittamista? Miten nuorisotutkimus voi lähestyä aikaa ja ajallisuutta kiihtyvän planetaarisen kriisin keskellä? Millaista empiiristä tietoa meillä on nuorista suhteessa käynnissä olevaan planetaariseen kriisiin? Miten nuorisotutkijat ja nuorisotyöntekijät itse selviytyvät moninaisten kriisien keskellä, ja miten heitä voitaisiin tukea tutkimuksen ja politiikan avulla?

Tässä työryhmässä toivotamme tervetulleiksi laajan kirjon teoreettisia ja empiirisiä esityksiä, jotka käsittelevät tavalla tai toisella sitä, miten nuorisotutkimus voi osallistua ratkaisujen löytämiseen koskien dilemmoja, jotka liittyvät kaikkien elollisten olentojen ja itse planeetan kestävän hyvinvoinnin saavuttamiseen. Esityskielenä voi olla suomi tai englanti.

16. Tulevaisuuden verkkoyhteisöt – miten verkkoyhteisöt ovat kehittyneet ajan kuluessa, ja miten niiden pitäisi kehittyä tästä eteenpäin?

Heidi Multanen, Suomen Setlementtiliitto ry
Lotta Ylinen, Tampereen yliopisto
(Virtuaalinen työryhmä)

Miten nuorten verkkoyhteisöt ovat muuttuneet – ja mihin suuntaan haluamme niiden kehittyvän? Tässä työryhmässä tarkastelemme verkkoyhteisöjen kehityskaarta erityisesti nuorten näkökulmasta. Digitaalisten alustojen nopea teknologinen kehitys, kaupallistuminen ja algoritmien valta ovat muokanneet yhteisöjä, joissa nuoret toimivat, osallistuvat ja rakentavat identiteettiään.

Keskustelemme siitä, ovatko verkkoyhteisöt ajautuneet pois alkuperäisestä yhteisöllisestä tarkoituksestaan, ja miten nuorten omaehtoisen osallisuuden, tuen ja kuulumisen kokemuksia voitaisiin vahvistaa teknologian puitteissa. Miten voimme tukea nuoria yhteisöjen rakentajina ja sisällöntuottajina, ei vain passiivisina käyttäjinä? Millaisia uusia tai vaihtoehtoisia verkkoyhteisöjä on kehitteillä esimerkiksi kansalaistoiminnan, nuorisotyön tai pelikulttuurin kentillä?

Verkkoyhteisöjen monimuotoisuus ja inklusiivisuus (miten eri taustat ja eri ryhmät näkyvät verkkoyhteisöissä, ja onko olemassa alustoja, joilla inklusiivisuus on erityisen hyvin onnistunut? Miten eri taustojen ja ryhmien pitäisi yhteisöissä näkyä, ja miten tulevaisuuden verkkoyhteisöjä pitäisi huomioida monimuotoisuuden näkökulmasta?)

Olisi kiinnostavaa kuulla keskustelua yleisesti siitä, mihin tosiaan halutaan, että verkkoyhteisöt kehittyvät: millaisia arvoja ja tarkoituksia niiden tulisi palvella?

Työryhmään kutsutaan mukaan esityksiä niin tutkimuksen, käytännön kehittämistyön kuin nuorten itsensä tuottamista näkökulmista.

17. Työn jäljillä – Nuorten työllistymisen polut ja esteet muuttuvassa työelämässä

Päivi Salminen-Kultanen, Tuudo
(Hybridityöryhmä, johon voi osallistua sekä paikan päällä että etänä)

Nuorten siirtyminen koulutuksesta työelämään on yhä monimutkaisempi ja pidempi prosessi. Työmarkkinoiden murros, pätkätyöt, digitaalisuus ja osaamisvaatimusten kasvu vaikuttavat nuorten mahdollisuuksiin kiinnittyä työelämään. Työryhmässä tarkastellaan nuorten työllistymistä laaja-alaisesti: millaisia polkuja nuoret kulkevat kohti työelämää, mitä esteitä he kohtaavat ja millaisia tukimuotoja on kehitetty tai tarvittaisiin. Työryhmä kutsuu esityksiä, jotka käsittelevät työllistymistä esimerkiksi koulutuksen, sukupuolen, etnisyyden, alueellisen eriytymisen tai nuorten oman toimijuuden näkökulmista. Tavoitteena on tuoda esiin paitsi haasteita myös toimivia käytäntöjä ja ratkaisuja, jotka tukevat nuorten kiinnittymistä mielekkääseen työhön.

18. Ylisukupolvisuuden moninaiset kudelmat

Helena Ristaniemi, Tiina Lempinen, Oulun yliopisto
(Työryhmä kokoontuu paikan päällä)

Menneisyys kietoutuu lukuisin tavoin nykyhetkeen muovaten nuorten elämää ja elämänkulkuja. Menneisyys on huokoista; se elää kehoissa, esineissä, tiloissa, uskomuksissa, tavoissa ja käytänteissä. Se siirtyy sukupolvelta toiselle perheen, sukulaissuhteiden ja lähiyhteisöjen kokemuksien, muistojen ja arvojen kautta mutta myös hiljaisuuksina, katkoksina ja ruumiillisena tietona. Työryhmässä tarkastelemme ylisukupolvisuutta jatkuvuutena, mutta myös säröilyjen ja muutosten kautta. Ylisukupolvisesti voivat siirtyä esimerkiksi syrjinnän, sorron, huono-osaisuuden ja väkivallan kokemukset mutta myös kannattelevat, yhteisöjä rakentavat ja koossapitävät kokemukset. Tutkimuksessa näitä teemoja on tavoiteltu monilla tieteenaloilla ja erilaisista teoreettisista lähtökohdista, esimerkiksi muistitietotutkimuksen, alkuperäiskansatutkimuksen, posthumanististen, uusmateriaalisten ja affektitutkimuksen lähestymistavoista käsin.

Työryhmässä kysymme, miten tutkimuksessa voidaan tavoittaa ja tarkastella esimerkiksi affektiivisesti, materiaalisesti tai sosiokulttuurisesti sukupolvelta toiselle siirtyviä ilmiöitä, ja miten ne ilmenevät elämänkulun eri vaiheissa. Esitykset voivat tarkastella ylisukupolvisuuteen kytkeytyviä teemoja empiirisistä, teoreettisista ja menetelmällisistä näkökulmista. Työryhmässä pohdimme yhdessä, miten menneisyys tuottaa nykyisyyttä ja tulevaisuutta? Miten menneisyys tulee läsnä olevaksi ja näkyväksi nuorten arjessa? Millaisia jännitteitä muotoutuu risteymissä, joissa nykyisyys törmää aiempien sukupolvien arvoihin, uskomuksiin ja käytänteisiin? Millaisin keinoin ylisukupolvisuuteen liittyviä kysymyksiä voidaan tarkastella ja tehdä näkyväksi tutkimuksessa?

19. Young people, social media and short videos: How to understand and study audiovisual communication?

Heta Mulari & Nadezhda Vasileva, Tampere University
(Hybrid session, both on-site and online)

During the past decades, (short) video platforms such as YouTube, Instagram and TikTok have rapidly increased their popularity among young audiences (Newman et al. 2023, 27–28). Initially viewed primarily as entertainment and a leisure activity, short videos have become a primary means of communication and sharing news, politics, opinions, and cultural trends among young people. This session contemplates the role of short videos in young people’s lives as those who are both influencers and a target of influence on digital platforms. We welcome empirical research that seeks to answer questions about how young people use short video platforms in their everyday lives and for cultural and political expression, as well as how social media reflect, remake, and challenge societal trends, norms and values. Moreover, to contribute to the development of theory and method, this section encourages researchers to explore the short video format as a distinctive mode of communication with its own aesthetics, rules, narratives and styles. Thus, we invite scholars to reflect on what distinguishes the multimodal short audiovisual form from other forms of expression, and how short videos and the video platforms should be examined. The proposals may also discuss the methodological possibilities of using short video at different stages of the research: data collection, analysis, and dissemination. Finally, the session aims to discuss the ethical issues that researchers encounter in the field of audiovisual social media research. We welcome all reflections about difficulties and concerns related to video copyrights, obtaining informed consents, and informing users about the research, gathering data, digital platform policies etc.

20. Youth, mental health and social media

Essi Holopainen & Meri Kulmala University of Helsinki
(Hybrid session, both on-site and online)

Youth mental health has been widely centered as a public concern in Finland. In the public debate, smartphones and social media are often offered as the root cause for mental health problems (e.g. Etchells 2024). Partly due to long queues for services, many young people have turned to seek help from various online environments, such as social media platforms (Multas & Kulmala 2024; Naslund 2016; Holopainen et al. (upcoming)), and online groups and communities (Gliniecka 2024; Chang 2009). Mental health issues of young people, therefore, become more frequently negotiated, framed and shared with peers in online contexts.

We propose a working group focused on exploring the intersection of youth, mental health, peer relationships, and social media. This group aims to bring together researchers and practitioners to discuss and explore the multiple ways in which young people interact, support each other, and negotiate their mental well-being on social media platforms. We warmly welcome approaches that move beyond and challenge the adult-centered discourses around youth mental health as well as the division of separate digital and face-to-face worlds. Therefore, we would like to invite participants to discuss new conceptualizations, empirical findings, theoretical approaches and the key themes of cooperation projects related to mental well-being of young people in social media.

We would like to facilitate discussion around the following topics (not limited to these): Online peer support, socio-material practices in social media, online relationships of young people, help-seeking in social media, new negotiations of mental health.